1. AIKUINEN, OSAATKO VIELÄ OPPIA UUTTA?

Olen Katri Kemppanen, 51-vuotias kädentaitojen opettaja /-ohjaaja Pudasjärveltä. Elämää on tullut koettua jo monelta kantilta ja monenlaista asiaa opiskeltua jopa kantapään kautta. Elämä on mielestäni ikuista opiskelua eikä koskaan ole liian myöhäistä opiskella uutta. Avaan tätä oman elämäntarinani kautta


Valmistuin sairaanhoitajaksi v. 1989 Savonlinnan Sairaanhoito-oppilaitoksesta. Olen työskennellyt sairaanhoitajana Savonlinnan keskussairaalassa, Punkaharjulla Kotikallion vanhainkodissa sekä Pulkkilan terveyskeskuksen päivystyksessä sekä vuodeosastolla. Vuonna 1996 erikoistuin terveydenhoitajaksi. Perheeseemme syntyi viisi ihanaa lasta, neljä poikaa ja yksi tyttö.


Vuonna 2003 elämäni muuttui totaalisesti, kun jouduin välilevynpullistumaleikkaukseen, mutta se ei mennytkään suunnitelmien mukaan vaan leikkauksessa tapahtui hoitovirhe ja vammauduin. Elämääni jäi tämän seurauksena jatkuva, pysyvä hermokipu ja jouduin opettelemaan uudestaan kävelemään. Menetin hetkessä liikuntakykyni, terveyteni, toimeentuloni sekä rakkaan ammattini. Tästä seurasi vuosien sairaalakierre, paljon erilaisia leikkauksia, syvä masennus, terapiaa,paljon surua ja hätää. Kymmenen vuoden taistelujen jälkeen minut pistettiin työkyvyttömyyseläkkeelle ja jouduin kuulemaan monista suunnista, että "sinusta ei ole enää yhtään mihinkään", minun annettiin ymmärtää, että en ole enää yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, koska en enää pysty työelämään. Jäin kaiken ulkopuolelle.


Onneksi vähitellen voimistuin ja aloin miettimään elämääni uudestaan. Mietin uudelleen opiskelua, mietin työntekoa, koska työkyvyttömyyseläkkeelläkin voi tehdä jonkinverran töitä. Olen aina tehnyt erilaisia käsitöitä ja ne ovat tuoneet paljon mielihyvää ja onnistumisen tunteita elämääni. Tarjosin osaamistani Pudasjärven kansalaisopistoon ja aloin pitämään siellä erilaisia kursseja.Pääsin myös työskentelemään osa-aikaisena työntekijänä Oulun Sinooperiin ja huomasin vähitellen, että minä pystyn ja kykenen.

Tein paljon vapaaaehtoistyötä Oulussa Hyvän mielen talolla, kävin erilaisia ohjaajakoulutuksia (Prospect-ohjaaja, kokemuskouluttaja, kivunhallintaryhmän vetäjä). Tein paljon keikkoja kokemuskouluttajana ja se oli voimaannuttavaa ja eheyttävää.

Työt lisääntyivät Pudasjärven kansalaisopistossa vuosi vuodelta ja pian olinkin päätoiminen käsitöiden tuntiopettaja. Ryhdyin miettimään mahdollisuutta lähteä opiskelemaan käsityöalalle ja vuoden 2015 Oulun kädentaitomessuilla tapasin Piippolan Kulttuuri- ja ammattiopiston opettajan Anne Ålanderin, joka kertoi, että myös minulla, työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla ihmisellä on mahdollisuus hakea opiskelemaan. Niinpä hain viriketoiminnanohjaajakoulutukseen ja valmistuin Piippolasta jouluna 2016.

Olen ollut töissä Pudasjärven kansalaisopistossa yli kymmenen vuotta ja kursseja on useita. Opetan sekä lapsi,- että aikuisryhmiä. Minua kysytään koko ajan opettamaan myös muihin lähialueiden opistoihin. Työskentelen myös Pudasjärven yhtenäiskoulu Hirsikampuksella sijaisopettajana sekä koulunkäynninohjaajana. Opiskelen taas Piippolassa käsityöläisen ammattitutkintoa ja valmistuminen häämöttää helmikuun lopussa 2019. Ja nyt alkoivat opinnot Oulun yliopistossa Kokeile ja kehitä-pedagogiikkapäivitys vapaaseen sivistystyöhön- koulutuksessa.

Olen selvinnyt monesta vaikeasta asiasta, olen noussut pohjalta pinnalle ja tulevaisus on avoinna. Elän kroonisesta kivusta huolimatta täyttä elämää. Olen saanut lapset kasvatettua ja koulutettua kunnialla ja nyt voin ottaa aikaa myös itselleni. Marraskuussa jätin työkyvyttömyyseläkkeeni lepäämään toistaiseksi. Haluan opiskella lisää ja tehdä töitä. Olen näyttänyt itselleni ja kaikille niille, jotka sanoivat minulle "sinusta ei enää koskaan ole mihinkään", että minä pystyn ja kykenen vaikka mihin, olen hyvä juuri sellaisena kuin olen.

Jatkuva opiskelu ja itsensä kehittäminen on tärkeää, jotta pystyy vastaamaan työn haasteisiin. Itselläni opiskelumotivaatio on erittäin korkealla ja haluan jatkuvasti opiskella uusia asioita ja haastaa itseäni kehittymään niin ihmisenä, opettajana kuin opiskelijanakin. Opetan kursseillani sekä lasten että aikuistenryhmiä. Ikähaitari kursseillani on 7- vuotiaasta lähes 80-vuotiaaseen. Blogini nimi "Oudoin mutta ihanin opettaja" tulee suoraan yhden lasten käsityöpajan oppilaalta, kun he pohtivat millainen opettaja heillä on. Lapset ovat ennakkoluulottomia oppijoita, he tarttuvat uusiin asioihin innokkaasti. Aikuisilla on usein ennakkoluuloja omaa oppimista kohtaan. Usein kuulee, että "en minä osaa" mutta oikeanlaisella ohjauksella ja kannustuksella päästään hienoon lopputulokseen. Opettajan tulee muistaa, että jokainen ihminen oppii omalla tavallaan.